15. Miten selvitä paluumatkasta? Milanosta Müncheniin ÖBB:n Nightjetillä

Paluumatkan ikuinen dilemma - ratkaisuna yöjuna!

Kerron heti tuoreeltaan kokemuksia paluumatkalta, yöjunamatkailusta Milanosta Müncheniin. Palaan väliin jäävän viikon kokemuksiin myöhemmin.

Lauantai-iltana klo 20.40 lähdimme paluumatkalle Milano Centralen asemalta (edelleen +34C) vähitellen kohti kotia.

Etukäteisintuitio oli ollut, että paluumatkan kannattaa olla suhteellisen rapsakka. Tässä vaiheessa,  kolmen viikon reissaamisen jälkeen, ei välttämättä enää kaipaa tai pysty edes vastaanottamaan kovin paljon uusia hitaasti kiemurtelevia maisemareittejä, vaan toivoo pikemminkin suhteellisen suoraviivaista etenemistä kotia kohtia. Paluumatkan aikatauluun vaikutti myös se, että milanolainen ystäväperheemme pystyi tapaamaan meitä vasta meille mahdollisen kokonaismatka-ajan lopulla. Niinpä Milanosta oli päästäva Helsinkiin kohtuullisessa ajassa (max. n. neljä päivää).

Lentojen hinnatkin paluumatkalle katsottiin, mutta eivät nekään enää toukokuussa aikataulujemme varmistuttua niin halpoja olleet. Ennen kaikkea se olisi kuitenkin tuntunut hyvän idean pilaamiselta. Mennään nyt vain maata pitkin loppuun asti, kun on kerran tänne asti päästy, jos se vain jotenkin on mahdollista. 

Ja onhan se! Kun hyödyntää edelleen olemassa olevia (ja selvästi uutta tulemistaan kokevia) yöjunayhteyksiä ja tarvittaessa niiden jatkona Saksan nopeita ICE-yhteyksiä, varsin tehokas ja vain lievästi ryydyttävä eteneminen kotia kohti on Keski-Euroopassa hyvinkin mahdollista!

Saksan DB lopetti omat yöjunansa aivan hiljattain 2010-luvulla halpalentojen paineessa. Keski-Euroopan yöjunaliikenne kuitenkin jatkuu Itävallan valtionrautatiden (ÖBB) operoimana Nightjet-junien verkostona, joka on onneksi varsin laaja ja junat kulkevat päivittäin ympäri vuoden. Interrail-kortti kelpaa ÖBB:n yöjunissa kattaen matkalipun osuuden. Suurin osa kuluista tulee kuitenkin makuupaikasta, esim. 54 € makuupaikasta kolmen hengen hytissä. Edullisella istumapaikallakin voi tietysti matkustaa, jos yöunilla ei ole niin väliä ; )

ÖBB:n yöjunissa on sekä suomalaisista yöjunista tuttuja kaksi tai kolme päällekkäistä sänkyä sisältäviä hyttejä (sleeper cabin/compartment, joita voidaan myös yhdistää), hyteissä on vielä erikseen standard ja deluxe-taso) että edullisempia neljän tai kuuden hengen makuulaverihyttejä (couchette) ja myös tavanomaisia päivävaunuja, joten kannattaa olla tarkkana, mitä varaa! ÖBB:n nettisivun tarjouksissa näkyvä halpa hinta (esim. 29€) on istumapaikalle päivävaunussa.

ÖBB:n Nightjetin kyytiin voi hypätä päivittäin esimerkiksi Milanosta (20.40), Venetsiasta (21.04) ja Roomasta (klo 18.58) ja herätä aamulla kahdeksan jälkeen Münchenissä jo hyvän aamupalan syöneenä (sisältyy lipun hintaan). Münchenistä taas on hyvä jatkaa nopealla ICE-junalla (esim. 8.56, 9.21 tai 9.54) Hampuriin (perillä 15.25, 15.29 tai 16.21, matka-aika 6.27-6.55, ei vaihtoja). Jos haluaa ottaa rennosti, niin Hampurissa voi jo yöpyä ja silti ehtii seuraavan päivän aikana Tukholmaan Turun iltalaivalle kun lähtee heti aamusta liikkeelle. Tai sitten jatkaa Hampurista vielä iltajunalla Kööpenhaminaan asti, jolloin seuraava matkapäivä on vastaavasti lyhyempi. Näin paluumatka esim. Roomasta Helsinkiin tai Tampereelle taittuisi vaikkapa su-illasta ke-aamupäivään ilmaan kovin suurta puristusta. Jompikumpi yöjunan jälkeinen matkapäivä on toki pitkä, mutta ei molemmat. Tätä voi tasoittaa sijoittamalla yöpymisen vaikkapa Flensburgiin aivan Saksan ja Tanskan rajalle, missä olisi joka tapauksessa junanvaihto DB:stä DSB:lle.

Toinen esimerkki suomalaisen Keski-Euroopan reissaajan  kannalta kiinnostavasta  ÖBB:n  yöjunareitistä on Zürichistä (20.00) Baselin (21.13) ja Heidelbergin (23.33) Hampurin päärautatieasemalle (7.51) ajettava. Siitä on sitten koko päivä aikaa ehtiä joko Puttgardenin ja Roedbyn junalautalla tai Jyllannin kautta kiertäen  illaksi Tukholmaan ja Turun laivaan (vrt. edellinen).

Lisää tsekkaamisen arvoisia vaihtoehtoja löytyy ÖBB:n sivuilta.

Lisäksi ruotsalainen yksityinen Snälltåget ajaa yöjunaa Berliinin ja Malmön  välillä sesonkiaikoina. Interrail-kortti käy periaatteessa, mutta sillä ei käytännössä ole juuri vaikutusta hintaan. Ruotsissa nykyinen hallitus on  sitoutunut edistämään yöjunayhteyden palauttamista Tukholmasta Keski-Eurooppaan, mikä on tietysti suomalaisen kannalta erinomainen asia.

Oman kokemuksemme mukaan yöjuna on erityisen suositeltava vaihtoehto paluumatkaa helpottamassa. ”Yöjunasta näyttää purkautuvan tyytyväisen näköisiä ihmisiä!”, niin kuin vaimo totesi Münchenin asemalla sunnuntai-aamuna. Mutta voihan noita tietysti hyödyntää jo menomatkallakin ja säästää aikaa ja voimia kohteeseen. 

ÖBB:n Nightjetin kyydissä Milanosta Müncheniin

Yöjuna kiertää aika lenkin idän kautta

Me olimme etukäteen päätyneet hieman edellä kuvattua löysempään paluuaikatauluun ja tehneet sen mukaiset varaukset majapaikkoihin ja laivayhteyksiin, joten pidimme kiinni niistä. Yksi paluumatkan yöpaikoista, Colditzin linna Sachsenissa itäisessä Saksassa, kuului myös ensimmäisten joukossa varattuihin linnamajoituksiin, jonka halusimme vielä nähdä ja kokea.

Mutta kiinnostavaa ja seuraavan kerran kannalta hyödyllistä oli huomata, että nimenomaan yöjuna-aloitukseen yhdistettynä ja Saksan mainioita ICE-junia hyödynteen paluun aikataulua olisi voinut huomattavasti tiivistääkin. Nyt suorastaan harmitti hypätä pois hyvin kohti pohjoista etenevästä junasta Erfurtissa puolen päivän aikaan. No, harmitus kyllä hälveni kun aikanaan majapaikkaan asti pääsimme, Colditzin linna ja pikkukaupunki oli ehdottomasti yhden yöpymisen arvoinen, mutta seuraavien reissujen suunnittelun kannalta tämä oli arvokas ja hyödyllinen havainto.

Koska meillä oli jo Interrail-liput, varasimme pelkät makuupaikat toukokuussa soittamalla ÖBB:n asiakaspalveluun 0043 5 1717. Kokonaiset matkaliput makuupaikkoineen olisi voinut ostaa myös suoraan nettikaupasta. ÖBB:n sivuilta löytyvät selvät ohjeet ja hinnat ei vaihtoehdoille heidän paikkalippujaan Interrail-lippuun yhdistettäessa. Asiointi asiakaspalvelun kanssa onnistui ongelmitta englanniksi. Puhelussa tuli käsitys, että tuossa vaiheessa vietiin viimeisiä kokonaisia hyttejä tuohon junaan, eli varaamisessa kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin. Interrail-lippu kattoi siis matkalipun osuuden, jolloin kolmen makuupaikan hinnaksi välillä Milano München tuli 162€ (3x54€) 9-v. lapsen paikka oli saman hintainen. Tällä rahalla saimme käyttöömme kokonaisen standard-tasoisen makuupaikkahytin (sleeper cabin) lauantain ja sunnuntain väliselle yölle kesäkuun lopulla.

Ei siis millään muotoa ilmaista, mutta toisaalta minimissään puolet tästä olisi joka tapauksessa mennyt yöpymiseen, jos matkaa olisi tehty päiväsaikaan. Lisäksi lipun hintaan sisältyi tiettyä ekstraa, kuten aamupala, joista kohta lisää. ÖBB:n sivujen perusteella tulee vaikutelma, että paikkalippujen hinnat ovat kiinteitä, eli niissä ei olisi dynamiikkaa matkustusajankohdan tai sen mukaan, miten paljon aiemmin lipun ostaa. Paikkalipuissa oli vaihto- ja palautusoikeus, mutta muutoksesta olisi peritty maksu. Lippu maksettiin samantien luottokortilla ja liput tulivat linkkinä sähköpostiin, josta ne piti itse tulostaa. Nämä yöjunaliput kuuluivatkin niihin harvoihin dokumentteihin, jotka tulostimme mukaan paperilla, toisena olivat Stenan laivaliput välille Stetten-Trelleborg. Ja tietysti itse Interrali-lippu oli paperinen. Muuten kaikki toimi reissullamme sähköisesti.

ÖBB:n yöjunissa on ihan omanlaisensa, kokemisen arvoinen tunnelma! Ulkonaisesti ja hyttien rakenneratkaisuiltaan vaunut muistuttavat Suomen vanhoja sinisiä vaunuja (yksi kerros, kolme sänkyä päällekkäin kussakin korkeassa hytissä, ylin sänky ei ihan täysikokoinen, pesuallas hytissä, vessa käytävällä, ei suihkuja).

Hyteissä on ilmastointi, joka minimilämpötilalle säädettynä vähitellen viilensi nukkumisolot varsin mukaviksi, vaikka aluksi 34-asteisessa Milanossa tunnelma olikin tukala.
Ekstrana suomalaisiin makuuvaunuihin nähden on, että kun sängyt nostaa seinää vasten, alimman sängyn alta paljastuu kolme täysiveristä istumapaikkaa (avaamismekanismin kanssa sai hieman kikkailla) ja ikkunaseinältä voi laskea alan isohkon pöydän. Näin aamupalan nauttiminen onnistuu hyvinkin mukavasti. Lisäksi hyttejä voidaan yhdistää.

Suurin ero on kuitenkin palvelukonseptissa ja -kokemuksessa, joka on hyvin erilainen. Jos Suomessa yöjunaan mennään sillä ajatuksella, että matkustajia häiritään mahdollisimman vähän ja hinta minimoitu minimoimalla palvelu ja maksimoimalla itsepalvelu, niin ÖBB:n yöjunaan mennään kuin pieneen hotelliin tai lentomatkalle ennen vanhaan, silloin kun lentämiseen sisältyi vielä ripaus luksusta.

Tervetulopakettien sisältöä

Sleeper Cabin-(kategoria standard) sängyllä matkustajaa odottavat mm. lipun hintaan sisältyvät tervetulojuomat (yksi pieni pullo valko- tai kuohuviiniä per matkustaja) ja tervetulopaketti, joka sisältää mm. vesipullon, korvatulpat, aamutohvelit ja pyyhkeen (nämä voi siis viedä kotiin mennessään) sekä monipuolinen tilauslista, josta ruksimalla voi valita kuudesta elementistä koostuvan aamupalansa, joka sitten aamulla toimitetaan tarjottimella hyttiin. Positiivista oli, että aamupalatarjottimella oli tavallista vähemmän kertakäyttömuovia, ruokailuvälineet olivat metalliset ja lautanenkin tiskattava.

Vaunumme täpäkkä
stuertti oli Tsekeistä

Lisäksi oli mahdollista tilata erilaisia ruoka-annoksia ja eväspaketteja. En tiedä, oliko junassa erillistä ravintolavaunua, ehkä oli, mutta joka tapauksessa jokaisessa makuuvaunussa oli hyttipalvelija (Steward/ess) ja vaunun päädyssä pieni keittiötila, jossa tämä koko matkan ajan paikalla ollut henkilö, meidän tapauksessamme alun perin tsekkiläinen nuori mies, mm. valmisti aamupalan. Monta muutakin asiaa tämä puuhakas ja pedantti asiakaspalvelija ehti matkan aikana toimittaa, hän oli selvästi kutsumusammatissaan, joten suomalaiseen itsepalvelukonseptiin tottunut matkalainen oli välillä hämillään.

Yksi vaihtoehto aamupalaksi

Mutta kun ideasta sai kiinni ja uskaltautui heittäytymään mukaan tähän roolileikkiin, olo oli suorastaan mukava: matkustaminenhan on juhlaa ja asiakaspalvelu ja palveltavana oleminen on hieno asia!

Se vain vaatii hieman joustoa reviirissä ja ehkä puolin ja toisin sen ymmärtämistä, että se, mikä itselle on tuttua ja itsestäänselvää, ei välttämättä ole sitä toiselle (kuten se, että kuusi lipun hintaan sisältyy kuusi elementtiä sisältävä aamupala, jonka tilauslomake pitäisi olla täytettynä välittämästi junan lähtiessä liikkeelle tai että totta tai Interrail-passit luovutetaan yön ajaksi junahenkilökunnalle).

Hyvittelypaketit myöhästymisestä

Aamulla stuertti toi vielä hytteihin ylimääräiset eväspaketit jokaiselle (paperipussi, jossa vesipullo, suolainen snack ja pieniä pipareita) hyvityksenä siitä, että juna oli noin puoli tuntia myöhässä! Tällaisen eleen jälkeen ehkä harvempi viitsii valittaa, vaikka meidänkin tapauksessa suunniteltu jatkoyhteys meni mönkään (siirtyi onneksi vain 30 min eteenpäin, mutta poikkeuksellisesti ostamamme paikkaliput menivät hukkaan).

Kokonaisuutena ÖBB:n yöjunia voi ehdottomasti suositella, hauskalla tavalla vanhanaikainen kokemus! Muutamia asioita kannattaa kuitenkin huomioida yllätysten välttämiseksi.

Hytti päiväasennossa

Ensinnäkin hytti on varsin pieni kolmelle, vaikka yksi olisi lapsikin. Vaikka hytin perusmalli on sama kuin Suomen vanhoissa sinisissä vaunuissa, niin tilankäyttö on jotenkin heikompaa. Pesuallaspömpeli vain osittain avautuivine ovineen on todella massiivinen ja sijaitsee heti oven edessä, mikä syö käytettävissä olevan lattapinta-alan todella pieneksi tärkeimmästä kohdasta. Suomalaisissa vaunuissahan pömpeli on nurkassa. Siellä oli tässä tapauksessa lukossa oleva ovi viereiseen hyttiin.
Ylin vuode on täysikasvuiselle aikuiselle aika onneton viritys, mutta yhdeksänvuotiastakaan emme sinne hänen toiveistaan huolimatta uskaltaneet laittaa. Matkatavaroille on runsaasti tilaa korkealla oven yläpuolella, mutta painavia rinkkoja olisi sinne asti ollut vaikea nostaa edes minun. Alimman sängyn alla ei ole säilytystilaa, koska sänky kääntyy sinänsä nerokkaasti kolmepaikkaiseksi sohvaksi päiväkäyttöön (kuva).

Toiseksi lippu pitää tosiaan olla ihan printattuna.

Kolmanneksi stuertti otti interrail-lippumme itselleen yön yli ja palautti ne aamulla. Of course I do, oli vastaus, kun tätä kyselin. En tiedä, liittyikö käytäntö siihen, että ylitimme matkalla Itävallan ja Saksan rajat, joiden valvontaa on viime vuosina tiukennettu, koska saimme lippumme takaisin aamulla heti passintarkastuksen jälkeen.

Herätys! Passintarkastus!

Niin, neljänneksi se passintarkastus.

Vaikka Italia, Itävalta ja Saksa kuuluvat kaikki Schengen-alueeseen, niin ilmeisesti vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisin seurauksena Saksan Itävallan vastaiselle rajalle on palautettu passintarkastastukset.

En tiedä käytännön laajuudesta, mutta ainakin meidän tapauksessamme tämä tarkoitti sitä, että junan seisoessa Saltzburgin asemalla hytin ovea koputti Saksan Bundespolitzein edustaja ja halusi nähdä kaikkien passit. Tarkastus oli lopulta aika ylimalkainen, oman Suomen passin näyttäminen riitti, kun vaimo oli juuri käymässä vessassa ja pojan passi oli hänen tavaroissaan, mutta tällaiseen aamuherätykseen kannattaa siis varautua.

Meille se tapahtui vasta seitsemän jälkeen, koska juna oli yli puoli tuntia myöhässä, mutta normaaliaikataulussa olessa siis ehkä jo kuuden seitsemän välillä.

Saksan puolella hytit kävi läpi vielä toinen saksalainen poliisi, en tiedä oliko tämä jokin kertaluontoinen etsintä vai pysyvä toimintatapa. Hänelle joka tapauksessa riitti vilkaisu siihen, keitä hytissä on. Näiden tarkastusten jälkeen saimme stuertilta interrail-passimme takaisin.

Klo 7.24 eli tasan tuntia ennen junan aikataulun mukaista saapumisaikaa stuertti tarjoili aamupalat hyttiin, vaikka juna oli yli puoli tuntia myöhässä. Eli summa: saksankielinen alue on edelleen ”Land der Frühaufsteher ”, aikaisin herääjien maa. Jos yöjunassa haluaa nukkua kunnon yön, josta on maksanut, kannattaa pyrkiä unten maille mahdollisimman nopeasti junan lähdettyä!

Mutta näillä varauksilla ja huomioilla oikein suositeltava tapa sujuvoittaa maata pitkin matkantekoa! Toivottavasti pian saadaan lisää yöjunayhteyksiä Tukholmasta asti ja jossain vaiheessa
Tallinnastakin!

Münchenistä Leipzigin mega-aseman kautta Colditziin

ICE:llä matka taittuu

Suunnitelmamme oli jatkaa Münchenistä heti 8.56 lähtevällä ICE-junalla eteenpäin Erfurtin ja Leipzigin kautta seuraavaan yöpaikkaamme Colditzin linnaan Leipzigin lähellä, Saksin osavaltiossa. DB:n appi oli ilmoitttanut junan olevan varsin täysi, joten olimme ensimmäistä kertaa varanneet välille jopa paikkaliput (4,5 € aikuiselta, lapselta ilmainen).

ÖBB:n yöjuna saapui kuitenkin Müncheniin noin puoli tuntia myöhässä, joten nämä paikkaliput menivät nyt hukkaan. Olin kuvitellut, että puolen tunnin vaihtoaika on riittävä, mutta näemmä ei tässä tapauksessa aivan ollut. Ilmeisesti näin mittava myöhästely ei kuitenkaan ole ÖBB:lle tavanomaista, koska sitä niinkin suurieleisesti hyviteltiin. No, menetys ei onneksi ollut rahallisesti eikä ajallisesti iso, seuraava nopea yhteys lähti jo klo 9.21, joten hyppäsimme siihen. Tässä junassa saimme myös istua koko matkan samoilla paikoilla vaikkei meillä paikkalippuja ollutkaan. Puolillta päivin vaihdomme Erfurtissa toiseen ICE-junaan, jolla pääsimme Leipzigiin asti.

Leipzigin valtavan asemahallin kuvaamiseen tarvittiin panoraamotoiminto, perspektiivi hieman vääristyy ; )

Paikallisjunan kuljettajalla oli
avoimien ovien päivä.

Leipzigissakin oli vaikka mitä nähtävää (mm. J.S. Bachin pitkäaikaisin työpaikka Tuomaskirkko kuoroineen ja konsertteineen ja Berliinin muurin murtumiseen vuonna 1989 johtaneiden tapahtumien yksi avainpaikka, rauhanomaisen protestin ja kynttilämielenosoitusten keskus Nikolainkirkko, jonka seinässä lukee edelleen tärkeä viesti: offen für alle!). Itse Leipzigin rautatieasemakin on nähtävyys. Halli on valtava ja laitureita peräti 28. Tämä johtuu siitä, että alunperin asemalla piti olla kaikkea tuplasti, koska sinne liikennöivät erilliset Preussin ja Saksin valtionrautiet. Nyt kuitenkin tyydyimme lähinnä pitämään hellettä laitureita yhdistäväss alikulkutunnelissa paikallisjunan lähtöä odotellessamme.

Pikkubussissa oli netti!

Junalla pääsimme pieneen Grossbothenin kylään asti, josta jatkoimme vielä kerran kahdessa tunnissa kulkevalla paikallisbussilla Colditzin historialliseen pikkukaupunkiin ja linnalle. Aikanaan kaupunkiin on mennyt ratakin, mutta se on valitettavasti purettu pois. Aika mutkikas reitti julkisilla siis, mutta mahdollinen kuitenkin! DB Navigator on kyllä uskomattoman kätevä tällaisissa! Viikonlopun takia bussi oli pieni minibussi, mutta ihmeiden ihme, täällä maalaismaisemassa keskellä ei mitään kulkiessa siinä oli toimiva netti!

Vielä olisi luvassa yksi yö linnassa, komeassa Colditzissa, jolla on hyvin moninainen ja osin todella traumaattinenkin historia. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Münchenin asemalla parhaalla paikalla
 on valtava pienoisrauttiekauppa Gleis11.
Vitsit mikä maa.